Ovatko tuomionne oikeita, te vallanpitäjät,

tuomitsetteko te ihmisiä oikein?

Ette! Sydämenne halusta te teette maan päällä vääryyttä,

väkivallalle te raivaatte tietä.

 

Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka,

äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä.

Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky,

he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy,

joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä,

vaikka tämä kuinka taitavasti lumoaisi.

 

Jumala, revi hampaat heidän suustaan,

murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra!

Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi.

Herra ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat,

menehtyvät kuin etana, joka kuivuu,

menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe valoa.

Jo ennen kuin ohdakkeenne kasvavat piikkiryteiköksi,

myrsky tempaa ne kiukkuisesti pois.

 

Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken,

hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.

Niin ihmiset sanovat:

»Vanhurskas kyllä palkitaan.

On sittenkin olemassa Jumala,

joka jakaa oikeutta maan päällä.»