Kotimaan verkkolehti on valinnut uudet plogistit olen yksi heistä, kirjoitan kesän ajan sinne enemmän juttuja. Tässä linkki plogiini

 

Aina on ollut leimaamista, lokeroimista ja nykyään tätä ihmisten ryhmittämistä nimitetään hienosti sekmentoimiseksi, termi on kaupallisuuden kasvaessa tullut markkinointi sanastoon. Kristittyjä on aina, sen hamasta alusta asti vainottu, pilkattu ja lokeroitu, Suomen mittakaavassa on puhuttu joko hihhuleista, niistä tai noista, joka tapauksessa yleensä leima on ollut negatiivinen, kuten sana uskovainen yleensä lausutaan niin, että se kuulostaa joko vain hieman tai sitten erittäin negatiiviseltä.

 

Tunnettu jyväskyläläinen Tulus kuoro, otti mielestäni hyvän nimen uusimmalle levylleen " Jos tämä on hulluutta", mielestäni oikein hyvä ja hieman sarkastinen lause kristitylle kuorolle. Mutta kuvastaa juuri tätä aihetta, positiivisella itse ironialla. Olen kuullut, että uskovaisia on hulluksikin nimitelty. Ymmärrän kyllä, että silloin kun ihminen, joka ei ymmärrä toisten ajatuksia tai päämääriä, sanoo toista hulluksi, koska todellisuudessa hän itse on vain ymmärtämätön. Tekemällä näin on helppo heittää toisen otsaan leima, ettei tarvitse edes yrittää ymmärtää, toteaa vain että tuo on hullu. Jeesus itse sanoi aika radikaalisti, "joka sanoo toiselle, sinä hullu on ansainnut helvetin tulen". Ansainnut saattaa ollakin, mutta tuskin yhden lauseen takia sinne oikeasti joutuu.

 

Varsinkin teini-iässä monet tulevat uskoon ja tiedän tapauksia, että kaveripiirit ovat menneet uusiksi kokonaan. Mielestäni tämä on aika radikaalia toimintaa, kun ajatellaan kuinka pienet piirit Suomessa onkaan, jopa valtakunnan tasolla saatikka sitten paikka kunnallisella tasolla. Raamatun mukaankin meidän tulisi elää yhdessä maailmassa keskenään ja hyväksyä erilaisia ihmisiä näkökantoja, eikä eristäytyä omiin pieniin ryhmiin.

 

Nyt kirkon sisällä on mielestäni jonkin verran sisäisiä ristiriitoja kuten tämä naispappeus kysymys, vaarana saattaakin olla, että kirkoista eroaminen alkaa kasvaa näiden negatiivisten asioiden myötä. Ulkopuolta katsottuna jotkut papit puhuvat yhtä ja tekevät toista, suvaitsevaisuutta saarnataan eikä itse sitten suvaitakaan esim. naispappeja. Tässä tapauksessa kannattaisi ajatella seurakuntaa, monet naiset ovat helpommin lähestyttäviä ja yleensäkin heille on helpompi puhua vaikeista asioista, asioista joista yleensä ei miehille alkaisi edes puhua. Mielestäni kirkon tulee olla seurakuntaa varten eikä pelkästään Jumalaa varten, Jumala kyllä pärjää ilman kirkkoakin ja tekee jäseniään ilman kirkon olemassa oloa.

 

 

Jos kristillisyys kaikkine hyveineen, elämän ohjeineen ja ylösnousemuksineen on hulluutta, herääkin kysymys mitä sitten on jumalattomuus?

 

 

Harri Andersson

Jyväskylä