Maaliskuun eduskuntavaalit lähestyvät ja vaalilupaukset suurenevat sitä mukaa mitä lähemmäs vaalit tulevat. Näyttää siltä, että eri puolueet kilpailevat siitä kuka menee lupauksissaan pisimmälle. Äänestäjien on kuitenkin syytä muistaa että ne ovat suurelta osin vain lupauksia joilla saadaan hämättyä kansalaiset äänestämään tyhjien lupauksien antajia. Ei näköjään puutu huumorimieltä ja kekseliäisyyttä näidenkään vaalien alus äänten kalastelusta. Suurin hallituspuolue keskustakin lupailee taas ruuanarvonlisäveron alennusta niin kuin lupasi ennen edellisiä vaaleja, mutta jota ei kuitenkaan ole heidän hallituksessa olostaan huolimatta kuulunut eikä näkynyt.

Eläkeläisille luvattiin 300 euron kuukausi korotus joka kuihtui viiteen euroon ja taas luvataan huomattavaa parannusta eläkeläisten asemaan. Kuitenkin juuri ne eläkeläiset, jotka nyt saivat mitättömän viiden euron kuukausi korotuksen, ovat rakentaneet suurella työllä ja sotakorvauksilla tämän yhteiskunnan josta myös KAIKKIEN hallitusvastuussa olevien päättäjien täytyisi olla heille suuressa kiitollisuuden velassa. Tällainen mitätön korotus kuitenkin osoittaa mitä mieltä päättäjät todellisuudessa eläkeläisistä ovat.

Hallituspuolueet ilmoittautuivat myös elävän maaseudun puolestapuhujiksi mutta mitä on tapahtunut? Maaseutu autioituu kiihtyvällä vauhdilla, pienet maatilat tapetaan, myös tiestö maaseudulla rappeutuu määrärahojen puutteeseen. En ymmärrä eri ministerien lausuntoja joissa he ylistävät EU:n enemmän antaneen Suomelle kuin vieneen. Ei se ainakaan näytä siltä kun katsoo viime vuosien tai viime vuoden lähes 600 miljoonan euron maksu osuutta minkä Suomi joutui EU:lle maksamaan. Maatalouden EU tuet on niin karua luettavaa että heikko hermoista pyörryttää. Jopa maanviljelijät itse tunnustavat olevansa näennäisviljelijöitä jossa tulot saadaan tukien muodossa hehtaareista, ei tehdystä työstä. Kaiken lisäksi suurimmat tuet vievät sivutoimiset maanviljelijät, suurtilalliset sekä suuret metsä ja kone yhtiöt pienempien tilojen kustannuksella. EU tukien saaminen aiheuttaa rehellisille viljelijöille jo lähes vilpillisyyteen meneviin keinoihin turvautumista . Hyvänä esimerkkinä tästä on se että mulleja täytyy käyttää lapissa lomamatkalla ennen teuraaksi viemistä jos niistä aikoo karjankasvattaja saada tuet taskuunsa. Eipä ole ihme, että Suomesta häviää noin 1000 tilaa vuodessa koska viljelijöiden tulot kymmenessä vuodessa ovat pudonneet puoleen.

Toinen hallituspuolue Sdp löi pöytään miljardi luokan vaalilupaukset mutta veroalennuksille kuten ruuan arvonlisäveron alentamiselle he näyttävät punaista valoa. Veron alennuksia, jotka kohdistuisivat tavalliseen kansaan, he eivät hyväksy, mutta olivat hyväksymässä varallisuusveron poiston, joka kohdistui hyvätuloisiin, optiomiljonääreihin. Ihmeellistä toimintaa puolueelta joka perinteisesti vuosi vuodelta vaalipuheissaan julistautuu työväen ja heikompiosaisten etujen ajajaksi. Mutta toisin käytännössä kuitenkin tapahtuu. Kansamme jakautuu kiihtyvällä vauhdilla rikkaisiin ja köyhiin eriarvoisuus kasvaa ja kansan on paha olla. Leipäjonot Suomessa ovat kasvaneet viime laman synkempien vuosien tasolle jopa ohikin. Menneen vuoden aikana kehitys on mennyt yhä huolestuttavampaan suuntaan sillä ruoka ja vaateavun tarvitsijoita on ollut lähes puolet enemmän kuin edellisinä vuosina. Syyt leipäjonojen kasvuun ovat moninaiset. Työpaikkojen saneeraukset massa irtisanomiset sekä erilaisten tukimuotojen jälkeen jääneisyys ovat eräitä ongelmaa pahentaneita tekijöitä. Ennen vanhaan leipäjonoissa oli niin sanottuja laitapuolen kulkijoita mutta nykyisin jonojen väki suurelta osin koostuu tavallisista eläkeläisistä, lapsiperheistä sekä työttömistä. Onko niin, että köyhien ja nälkäänäkevien auttamisesta ei enää huolehdi yhteiskunta vaan vähempiosaisten ruokkiminen on sysätty tänä päivänä Veikko Hurstin pojalle ja avustusjärjestöjen harteille.

Mitä sitten hallituspuolueet ovat antaneet tulevaisuutemme rakentajille nuorille opiskelijoille? Ovat antaneet vuosia kestäneen koulutuksen jälkeen työttömyyttä sekä viime hallituskaudella 20 senttiä ateriatukea per päivä. Opintorahaa ei ole nostettu 14 vuoteen vaikka asuminen, ruoka, kirjat, matkat jne. pakolliset menot ovat vuosien kuluessa kasvaneet moninkertaisesti. Maksoi EU-puheenjohtajamaan tarjoamat kestitkin Suomelle varovaisesti arvioituna yli 100 miljoonaa euroa. Opintotuen 15 % korotus tulisi maksamaan vain 70 miljoonaa.

Ay liike on ilmoittautunut voimakkaasti vasemmanlaidan takuumieheksi aina näin vaalien alla. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, kuinka esimerkiksi terveydenhoidon henkilöstö määrän mitoitus on ajettu riittämättömäksi. Tämä näkyy vajaana työ voima vahvuutena terveyskeskuksissa, joissa potilaat joutuvat jopa ensimmäistä vaipan vaihtoa odottamaan yli puolenpäivän, aamiaisen saa myös puolenpäivänaikaan, pesulle ei ehditä viedä ajoissa, kävelyttämisestä tai muusta yhdessäolosta puhumattakaan. Kysynkin onko tämä ihmisarvoista elämää hyvinvointi yhteiskunnaksi kehutussa maassamme, EI OLE ja syylliset tähän kurjuuteen löytyvät nykyisistä hallituspuolueiden päättäjistä. Hyvällä syyllä voidaan todeta, että päättäjät ovat vieraantuneet ihmisten arkipäivän elämisen ja siitä selviämisen ymmärtämisestä. Voidaankin kysyä, noudattavatko Suomen valtio ja kunnat enää edes perustuslaissa niille määrättyjä velvoitteita? Oikeus työhön, perustoimentuloon, hyvään hoidontasoon sekä arvokkaaseen vanhenemiseen tuntuu olevan tänä päivänä vain sanojen helinää. Itse tulisin olemaan tavallisen ihmisen asialla, puolustaisin heikompiosaisia, eläkeläisiä, työttömiä, lapsiperheitä sekä opiskelijoita, sotiemme veteraaneja sekä rintamanaisia tietenkään unohtamatta. Tulisin tekemään työtä sen eteen, että maaseutu säilyisi elävänä ja siellä turvattaisiin elinmahdollisuudet ja kohtuullinen toimeentulo myös pienillä maanviljelystiloilla.