Ei näköjään riitä että puhutaan ja ollaan huolissaan

Aloitin lähihoitaja opinnot 3.1.2011. Nyt on tarkoituksenani valmistua lähihoitajaksi kahdessa vuodessa. Tämän teki mahdolliseksi opiskelu liiton rahoilla. Muuten ei olisi 37 vuotta vanhana enää resursseja opiskella, kun on kertynyt velkaa avioeron ja muun takia.

Yksi luokkakaverini, joutui kuitenkin lopettamaan opiskelut jo ensimmäisellä viikolla, koska hän on vain 23-vuotias, eikä saa kelantuella opiskella. Koska hänen pitäisi tehdä töitä levyseppähitsaajana, vaikka hänellä on astma ja lääkärit kehottavat häntä vaihtamaan alaa. Vasta kun hän on 25-vuotias, on hänellä mahdollisuus tähän kelan tukeen opiskelussa. Nyt hänen pitää tavallaan tappaa aikaa pari vuotta, jos ei töitä löydy. Elää tuilla ja muuten junaillen, että selviää.

Ihmettelen kuinka tämä on mahdollista. Mitä olen seurannut politiikkaa, on melkein kaikki juuri huolissaan nuorisosta ja alle 25-vuotiaista ja heidän syrjäytymisestä. Mielestäni edellä kuvaamani ei ole oikein, eikä se myöskään vähennä tätä syrjäytymistä.

Harri Andersson

Talvi meni kivasti Tahkovuorella, hommailin siellä kaverin baarissa. Nyt sitten alkaa työt Mikkelin lähellä kotileipomo Siiskosella. Siellä uudessa leipomorakennuksessa on 140 hengen ravintola, joten kokin hommia menen sinne tekemään. Työt kestävät syyskuunloppuun ja sen jälkeen tämä pätkätyöläinen ei vielä tiedä minnekä seuraavaksi ajautuu. Onhan se aika kypsää kun ei vakkari duunia ole löytynyt, mutta parempi näin kuin ei ollenkaan hommia. Tervetuloa kesällä käymään...

Nyt on tiukat ajat ravintola-alalla ja näyttää että ei oikein töitä ole tarjolla, joten nyt on aika suunnata taasen ulkomaille töihin. Norja on maa missä ei ole vielä tullut oltua töissä ja siellä palkkatasokin kokeilla on reilut puolet parempi kuin täällä kotimaassa, näin ollen lähden sinne aluksi muutamaksi kuukaudeksi ja jos viihtyy niin joulun jälkeen uudestaan. Tottahan eläminenkin siellä vähän kalliimpaa on, mutta olen työnantaja järkkää asunnon ja siinä vuokra vajaat 500 euroa, mikä kuulostaa kohtuulliselta. Eikä työmatkakaan ole asunnolta kuin 10 minuuttia kävellen. Toivottavasti tulen takaisin hyvän raha saaliin kanssa:) Eihän sitä tiedä millaista siellä on ennen kuin kokee, joten uusia seikkailuja kohti porskutan tälläkin kertaa. Hyvää syksyä teille arvoisat lukijat tänne koti Suomeen.

Tuli taas käytyä Japanissa, olin neljättä kertaa joulupukkina siellä. Täällä olikin ollut keskisuomalaisessa puolen sivun juttu aiheesta, itse olin jo hommissa Osakassa, kun juttu julkaistiin. Olen ollut töissä 3 kuukautta kallioplanetaariossa Nyrölässä ja ihan mukavasti on mennyt, tervetuloa käymään. Tässä tällainen tiedotus luontoinen kirjoitus tällä kertaa. 

Nyt toivotan lukija sinulle oikein hyvää ja siunausta vuodelle 2009

Osa aikamme kuvaa.

Tehtaiden siirtyminen halpatuotantomaihin ja jatkuvat isot YT- neuvottelut, joissa satoja jopa tuhansia ihmisiä neuvotellaan ulos töistä, kuuluvat ilmeisesti jo ajankuvaan, koska pääasiassa kansanedustajamme katsovat tätä meininkiä vain sivusta. Viimeksi kyllä puhuttiin koko täysistunto Stora Enson takia, mutta puheiksi asiat jäävät, sillä ei eduskunnassa päätetä supistuksista, vaan yhtiöitten hallituksissa. On korkea aika aloittaa toimet tämän suuntauksen kääntämiseen, toiseen suuntaan. Luomalla puitteet maahamme, missä yritykset ja tehtaat tuottavat tulosta ja kasvattavat henkilökuntaa on realistista. Valtion on vain aloitettava neuvottelut yhdessä suurien yritysten kanssa ja on tehtävä optimi toiminta tapa, joka lisää hyvinvointiamme ja työtä. Valtio perii verot yritysten voitoista ja jos yritys ei tuota niin ei verojakaan valtio, yrityksestä saa suoraan. Mutta nykyinen käytäntö, jossa yritys pitää päämajansa Suomessa, mutta tuottaa tulosta Kaukoidässä, on Suomen valtiolle oikeistaan erittäin hyvä. Ehkä siksi niin kova huoli ei kansanedustajilla olekaan toppuutella yritysten lähtö aikeita. Näyttää olevan tärkeintä pitää budjetti ylijäämäisenä, Suomi ”vauraana” ja kehua että Suomella menee paremmin kuin koskaan. Mutta me kansalaiset sitä emme juuri omakohtaisesti näe tai koe, muuta kuin katselemalla TV:tä ja seuraamalla lehtiä, saamme tietää miten osa  kansanedustajista tuhlaavat verorahojamme ykkösluokan matkoihinsa, ylisuuriin palkkoihinsa ja pröystäileviin juhliinsa. Yritysten lähdöistä valtio itse asiassa hyötyy, nyt se kerää yritysten voitoista hyvät verot, koska yritykset tuottavat tuotteensa halpatuotantomaissa ja silti maksaa verot Suomeen. Tässä linjassa vain on yksi epäkohta, mikä onkin mielestäni tärkein suomalaisen kansalaisen hyvinvointi, työttömän on vaikea elää kalliissa kotimaassa, eikä ilman työtä yleensä elämisen laatukaan ole hyvä. Nyt Hyssälä ministerinä on huolissaan työttömien alkoholisoitumisesta, ihan hyvä niin mutta ei pelkkä myötätunto riitä nykypäivänä. Tämä on ilmeisesti tämän taloudellisen menestyksen hinta ja osa aikamme kuvaa.

Harri Andersson

Jyväskylä